on aika esittäytyä – minulta kysyttiin milloin ja miten peikonpoika sai alkunsa:

Peikonpoika on perhejuttu. Oli vuosi 2005 (kauan on aikaa siis) ja jäin äitiyslomalle esikoisestamme (Patrik nyt 2v). Vaateostoksilla tuskailin miten pojille on vaikea löytää hauskoja ja toimivia, pääkallovapaita vaatteita. Tomerana päätin: “asialle pitää tehdä jotakin – peikonpojille pellavaista”. Matkanvarrella ehti tapahtua ja sattua; kangaskauppa josta mallikappaleiden kankaat oli hankittu paloi poroksi, nettisivut takkusivat, kamera hajosi ja ompelukoneesta tuli pelkkiä essuja. Vuonna 2006 kiersimme markkinoita ja juttelimme asiakkaille. Nettiputiikki aukesi 2007 toukokuussa. Ompelukoneesta tuli edelleenkin essuja, pussukoita ja kaikenmaailman tarpeellisia tavaroita.

Nyt olen taasen äitiyslomalla. Eerik-vauva on reilut 2kk. Tomerana päätän taas ‘pojille pellavaista’ – jännityksellä odotan ompelukoneen tuotoksia. (mikäli sieltä tulee taaskin essuja, voisiko pojatkin pukea niihin ?) Molemmat pojat toimivat tuotteiden innoittajina ja ahkerina testaajina. (Kaksivuotias Patrik myös vastaa postimerkkien liimauksesta lähetyksiinne.) Pikkupeikkojen isi avustaa postituksessa, juottaa hopeakoruja ja toimii arvostettuna tukena. Ystäviensä kanssa peikonpoika osallistuu edelleenkin markkinoille, suunnittelee suuria ja nauttii käsitöiden lämmöstä.

(peikkomainen perhepotretti on Terese Bastin kuvitus)